Tänään on kaksi vuotta elämäni kaameimmasta päivästä. Kylmästä poskesta, ambulanssien pilleistä, kauhusta, hädästä.
Elämä on heittänyt häränpyllyä sen jälkeenkin, mutta tässä minä seison. Arkisten murheiden keskellä, arkisten ilojen ympäröimänä. Elän ihan sellaista elämää, kuin kuka tahansa sinkkuäiti; töitä, juhlia, treffimaailman ihmetyksiä, ihastumisia, pettymyksiä, pyykinpesua ja ruoanlaittoa. Peetu on olemassa sydämessäni, hän on kahdessa vuodessa ottanut sieltä sen oman paikkansa sellaisena haikean kauniina muistona, joka hetkittäin vihlaisee kovemmin, mutta pääosin pysyy omassa kolossaan.
Muutama viikko sitten olin kertomassa Peetusta lapsensa menettäneiden keskusteluillassa. Pidän sellaisista tilanteista, olen huomannut. Melko käsittämätöntä; minusta on lohdullista, jopa mukavaa puhua kuolleesta lapsestani. Se, samoin kuin vertaisryhmien tapaamiset, ovat minun ja Peetun aikaa. Harvassa paikassa olen enää Peetun äiti.
Elämä on heittänyt häränpyllyä sen jälkeenkin, mutta tässä minä seison. Arkisten murheiden keskellä, arkisten ilojen ympäröimänä. Elän ihan sellaista elämää, kuin kuka tahansa sinkkuäiti; töitä, juhlia, treffimaailman ihmetyksiä, ihastumisia, pettymyksiä, pyykinpesua ja ruoanlaittoa. Peetu on olemassa sydämessäni, hän on kahdessa vuodessa ottanut sieltä sen oman paikkansa sellaisena haikean kauniina muistona, joka hetkittäin vihlaisee kovemmin, mutta pääosin pysyy omassa kolossaan.
Muutama viikko sitten olin kertomassa Peetusta lapsensa menettäneiden keskusteluillassa. Pidän sellaisista tilanteista, olen huomannut. Melko käsittämätöntä; minusta on lohdullista, jopa mukavaa puhua kuolleesta lapsestani. Se, samoin kuin vertaisryhmien tapaamiset, ovat minun ja Peetun aikaa. Harvassa paikassa olen enää Peetun äiti.
Mutta tänään, tänään
kahden vuoden takaiset kauhut palaavat. On enää vaikea kuvitella,
millaista elämä olisi Peetun kanssa, näissä uusissa raameissa, jo
nelivuotiaan pojan kanssa. Minulla on hirveä ikävä, pitkästä aikaa se
kiertää sisuskaluja ja kiristää vedet silmiin. Antaudun sille, tänään se
on ihan ok, tänään se vähän niin kuin kuuluu asiaan.
Voi
Peetu-rakas. Vaikka äidin elämä on näineenkin ihan ookoo, ja ainakin
ihan tosi paljon kivempaa kuin kaksi vuotta sitten.. Silti äiti toivoo,
että sitä päivää ei olisi ikinä ollut, että sinä olisit nyt täällä.
Rakastan sinua; tänään, eilen, huomenna. Aina.
Kanssasi. Tänäänkin. ❤
VastaaPoista❤
PoistaSe kurkkua kuristava tunne on ollut herkässä tänään. Ei ainoastaan riipaisevana ikävänä ja kaipuuna, mutta myös sydäntäsärkevänä suruna puolestasi ja puolestanne. Sitä hetkeä, niitä tunteita, ja Peetun kuolemasta alkanutta taivalta on tänään tullut mietittyä enemmän kuin perusarjessa. Ikävöin Peetua, ja suren puolestasi. Joka päivä, mutta tänään se riipaisee erityisen syvältä. Olet rakas.
VastaaPoistaSinäkin olet rakas. Kiitos kun yhä mietit Peetua.
PoistaVoimia tähän päivään teille kaikille Peetun rakkaille ❤️
VastaaPoistaKiitos. ❤
Poista❤
VastaaPoista❤
Poista❤
VastaaPoista❤
PoistaOlen lukenut blogiasi alusta asti. En osaa muuta sanoa kuin ❤️
VastaaPoistaKiitos kun olet lukenut. ❤
PoistaKaunis mutta niin kipeä tämä blogisi ❤
VastaaPoistaKiitos kun luit. ❤
PoistaKipeää teki lukea blogisi.miten ihmeessä voit selvitä noista kaikista,lapsen ja äidin kuolema ja avioero..
VastaaPoistaHalaus sinulle , olet voimakas.
Kiitos kun luit. Selvitä voi, kun ei ole vaihtoehtoja ja elämässä on iloa tuottavia asioita jäljellä synkimpinäkin päivinä.
Poista