Ekaluokkalainen

Huomenna sinä menisit kouluun.

Olisi hartaudella valittu reppu, jotain Legoa tai Minecraftia tai semmoista. Uusi penaali ja uusia kyniä, jotain sellaisia mitä minä pitäisin epäkäytännöllisinä, mutta olisin ostanut silti. Olisi uutuuttaan kiiltävät lenkkarit, jouluun mennessä puhkijuostut ja liian pienet. Oltaisi käyty parturissa, valittu kaapista parhaat päälle. Olisi jotain Wilma-juttuja ja mitälie, en minä niistä tiedä mitään. Sinua jännittäisi, vaikka olisi tuttuja kavereita koulun pihalla.

Kotiin olisi ostettu koulupöytä, jossa tehtäisi ekat läksyt yhdessä ja minä olisin niin kamalan ylpeä. Päällystettäisi kirjoja - vai päällystetäänkö niitä vielä?

Siinä me seistäisi muiden kanssa koulun pihalla. Olisi huonosti nukuttu yö alla, ja minulla pari nenäliinaa taskussa, koska tietäisin että tulee itku.

Nytkin minä olen itkenyt. Se teki taas tuloaan pidempään, salpasi hengitystä monta viikkoa, muljautteli sydämessä ja tuntui palana kurkussa. Stressiä tai allergiaa, ajattelin, ja googlailin kaikenmoisia leprojani.

Muutama päivä sitten nukkumaan mennessäni sen vasta tajusin; keho oli taas askeleen edellä. Itkemätön itku siellä painoi, pahin olo helpotti kun se itku pakotti itsensä ulos. Huokaukset jäivät; sellaiset asiantilaan alistuneet, ikäväntuoksuiset, sydämen pohjalta lähtevät syvät huokaukset.

Sinä menisit jo kouluun.