Neljä vuotta sitten oli huikea päivä. Surettaa ja suututtaa, ettei aprillipäivä ole enää kiva, Peetun syntymän vuosipäivä ei ole enää ihana, hauska, riemukas ja nostalginen. Se on surullinen, synkkä ja haikea. Ikävä kalvaa kipeästi. Siihen luulee tottuneensa, mutta sitten se kaivaakin vähän syvemmältä.
Viime vuonna julistin ettei Peetun synttäri ole niin paha. On se, ainakin tänä vuonna ja ainakin juuri nyt. Kaipaan niin kipeästi sitä mitä ei ole, mistä en tiedä mitään. Olen ollut äiti 12 tuntia vajaat neljä vuotta, mutta minulla ei ole ollut yli kolmevuotiasta lasta, en tiedä sellaisista juuri mitään. Mitkä ovat ne asiat, joiden oppimista odotetaan? Mistä väännetään kättä? Mitä katsotaan, millä leikitään? Millainen kakku olisi pöydässä, mikä olisi paras lahja?
Sen sijaan on helmililjat haudalle, ja sininen kimppu jossa on neljä kukkaa. Kippistetään pillimehulla ja syödään suklaakeksejä, päivälliseksi ranskiksia ja nakkeja. Kuten tulee olemaan aprillipäivisin tästä eteenpäin, se on sovittu jo viime vuonna. On muistot, on rakkaus ja ikävä. Neljä vuotta sitten vaelsin niitä loputtomia käytäviä, nyt vaellan tätä loputonta matkaa. Yhtä yksin kuin silloinkin, mutta näkymättömien matkakumppanien ympäröimänä. Peetu mukana, vaikken voikaan hänen kasvojaan nähdä.
Hyvää syntymäpäivää Peetu. Äiti rakastaa sinua tänäänkin. Tänäänkin äidillä on sinua kova ikävä.
Hyvää syntymäpäivää Peetu ❤
VastaaPoistaNina A.
♥
PoistaJostain syystä kaikkein lohduttomimmalta tuntuu nuo lopun toivotukset. Että sinä rakastat niin paljon täällä, mutta Peetu ei saa sitä enää tietää sinne, missä onkaan nykyään. Anteeksi, en osaa selittää ajatustani kunnolla, joten se tulee ulos tökerösti. Silloin, kun menetin pienenä läheisiä, äiti lohdutti aina sillä, että ei heillä (kuolleilla) ole paha olla, heillä on kaikki hyvin. Heillä on hyvä olla, meillä vaan, jotka joudumme tänne jäämään suremaan, on paha olla, koska suremme "itseämme". Kaikkea sitä mitä me menetimme. Toivottavasti saat ajatuksestani edes vähän kiinni, vaikka se sekavasti ja huonosti selitetty onkin. Mutta siis itse olen läpi elämäni sitten saanut jotenkin lohtua tuosta ajatuksesta, että poismenneillä on kaikki hyvin. Niin myös siis Peetulla on kaikki hyvin.
VastaaPoistaSain hyvinkin kiinni ajatuksestasi, ja samanmoisia olen ja olemme pyöritelleet tässä matkan varrella itsekin; yksikään lapsi ei nyt joutunut kärsimään kuten olisi, jos vaikkapa minä tai Jussi olisimme kuolleet. Seela ei vielä ymmärrä ja Peetu ei enää tiedä, tämä on vain meidän taakkamme (ja teidän ystävien ja läheisten). Kiitos sanoistasi!
Poista