maanantai 15. toukokuuta 2017

Matalikko

Täällä ollaan yhä, vaikka blogi onkin pysynyt hiljaa. Viime viikko oltiin reissussa, Kroatiassa. Oli kaunis paikka! Seela oli oikein reipas pieni matkustaja ja löysi kivisiltä rannoilta uuden suosikkiharrastuksen: kivien heittelyn. Katselin siinä ilta-auringossa puuhaavaa pientä rakasta touhukasta tyttöä ja taisin itkeä kyyneleen kaivatessani niin kovin sitä toista.

Sen enempää sanottavaa mulla ei tällä kertaa taida tänne ollakaan, vaikka niin mielelläni purkaisin oloani yksityiskohtaisemmin. En koe sitä reiluksi tilanteessa, joka ei kosketa vain minua ja omia tunteitani.

Olemme nimittäin ajautuneet avioliitossa matalikkoon, pattitilanteeseen, kuilun reunalle. Nyt energiani menee sen selvittämiseen, voimmeko vielä kääntää kurssia ja välttää lopullisen karikon. Selvitämme sitä ajan kanssa kesän aikana, yhdessä, yksin ja ammattilaisten kanssa. Toivomme parasta, toki Seelan takia, mutta yhtä paljon itsemme takia, Peetunkin. Toivomme, vaikka välillä tuntuu ettei ole enää mitään mitä toivoa. Toivokaa tekin siellä.


8 kommenttia:

  1. Olette varmasti kokeneet lähimenneisyydessä ihan liikaa kaikkea. Jos jotain hyvääkin, myös paljon epäreilua menetystä. Olisi ihme, jos se ei suhdetta kuormittamisessa!
    Mutta toivon, että selviätte. Ja slvitätte.

    VastaaPoista
  2. Voi kuinka ikävää.. Hienoa, että ette noin vain ole valmiita luovuttamaan. Nykypäivänä se tuntuu olevan se juttu, että voidaan noin vaan luopua kaikesta, vaikka olisi lapsiakin. Koska "oma onnellisuus" ja "eletään vaan kerran" ja "lapsillekin parempi". Toivon teille tähänkin vastoinkäymiseen tuhannesti voimia, jaksamista ja viisautta! Niitä teiltä ei tunnu kyllä puuttuvan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä oikein itsekään luovutimmeko liian aikaisin, vai kohtasimmeko vain väistämättömät faktat. Voimia, jaksamista ja viisautta tarvitaan silti aina, kiitos!

      Poista
  3. Toivon teille onnellista ratkaisua, mikä se sitten onkin. Lapsellani on sama tilanne, toivon heillekin juuri sitä mikä on parasta. Pääasia että tulevat onnellisiksi, joko yhdessä tai erikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että tämä ratkaisu tulee olemaan vielä paras. Ainakin se oli nyt ainoa mahdollinen. Kiitos, ja toivon että lapsesi myös tekee heille parhaan ratkaisun.

      Poista
  4. Tsemppiä ❤ Mulla on tuore avioero takana, kriisi oli ennen eroa ja lopulta eropäätös oli helpotus, kun suhteen eteen oli tehty jotakuinkin kaikki mahdollinen. Tilanne ei oo lasten kannalta ihanteellinen, mutta huonoista paras mahdollinen. Nyt lapsilla on onnelliset vanhemmat, tai ainakin minä olen pitkästä aikaa oikeasti onnellinen ja näen maailmassa myös värejä.

    Toivottavasti pääsette tilanteeseen, jossa ootte kaikki onnellisia, mikä se sitten onkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon värien vielä kirkastuvan, vielä kerran, kun pää tottuu tähän uuteen ja käytännön asiat saadaan hoidettua. Lisääntyvää iloa sinullekin!

      Poista