Elämän juna

(Kirjoittaja tuntematon)

Elämä on kuin junamatka.
Ihmiset astuvat kyytiin ja pois kyydistä.
On jälleennäkemisen riemun asemia ja surullisten jäähyväisten asemia.
Syntyessämme astumme junaan ja tapaamme omat vanhempamme ja ajattelemme, että he pysyvät luonamme koko matkan ajan.
Useasti totuus on kuitenkin valitettavasti toisenlainen.
He astuvat pois junasta määrätyllä asemalla ja jättävät meidät yksin vaunuumme,ilman heidän seuraansa, turvaansa ja rakkauttaan.
Mutta kyytiin astuu aina uusia ihmisiä. Ihmisiä, jotka tulevat olemaan meille tärkeitä meidän jatkuvan matkamme aikana.
He ovat siskojamme ja veljiämme, ystäviämme ja muita mahtavia ihmisiä,jotka tulevat rakastamaan meitä.

Joillekin junamatka on hauska kokemus.
Joillekin matka saattaa olla surullinen, lyijynraskaine matkatavaroineen.
Jotkut taas ovat aina valmiita auttamaan matkatovereitaan.
Jotkut jättävät koti-ikävän jälkeensä…
Toiset taas astuvat junaan ja jäävät heti seuraavalla asemalla pois ja antavat vain harvoille meistä mahdollisuuden tutustua heihin.
Joskus olemme yllättyneitä, kun rakastamamme matkatoveri menee istumaan toiseen vaunuun ja jättää meidät yksinään jatkamaan matkaa.
Onneksi kukaan ei pidättele meitä vierailemasta heidän luonaan toisessa vaunussa.
Joskus kuitenkaan emme voi mennä istumaan heidän viereensä, koska paikan on vienyt jo joku toinen.
Mutta ei se haittaa, matkanteko on nyt vain sellaista; täynnä unelmia ja yllätyksiä, tapaamisia ja jäähyväisiä, joskus mukavia ja toisinaan pettymyksen tuottavia tapahtumia.

Mutta muista…  paluumatkaa ei ole.
Siispä tehkäämme matkastamme niin miellyttävä kuin mahdollista, teemmehän tämän matkan vain yhden kerran.
Yrittäkäämme ymmärtää matkatovereitamme ja etsikäämme parhaimmat puolet heistä jokaisesta.
Ymmärtäkäämme, että jokaisena matkamme hetkenä voi olla aina joku, joka tarvitsee ymmärtämystämme.
Me itsekin tarvitsemme tietyssä vaiheessa matkaamme jotakuta, joka ymmärtää meitä.

Matkamme suurin mysteerio on se, että emme tiedä, milloin meidän on astuttava junasta pois.
Emmekä tiedä, milloin kukin matkatoveri astuu pois kyydistä.
Edes hän, joka istuu aivan vierellämme.
Itse luulen, että olen surun musertama, kun aikani tulee astua pois kyydistä.
Olen aivan varma siitä.
Tulee olemaan kivuliasta sanoa jäähyväiset kaikille rakkaille ihmisille, joita olen matkani aikana tavannut.
Mutta olen myös varma siitä, että joskus saavun Keskusasemalle, asemalle, jossa tapaan uudestaan kaikki rakkaimpani, itsekullakin mukanaan enemmän matkatavaroita kuin matkalle lähtiessään.
Ehkä olen matkan varrella voinut antaa heille omastani osan.

Rakkaat ystävät, tehkäämme matkastamme ikimuistoinen!
Huolehtikaamme siitä, että jätämme jälkeemme kauniita muistoja.
Toivon kaikille minun vaunussani istuville:
Oikein mukavaa junamatkaa.
Nauti matkanteosta.