Sinä puutut pöydästämme.
Me sytytämme erityisen kynttilän.
Ihmiset joskus kysyvät,
enkö ole vielä päässyt yli sinusta.
Minä ihmettelen kovin,
mitä he tarkoittavat.
Sinä panit hammaspyörän pyörimään minussa.
Ketjureaktion ilman loppua.
Eteenpäin ja taaksepäin.
Olen kutonut sinut itseeni.
Kuin langan, joka vaihtaa väriä kuvakudoksessa.
Maaginen lanka, joka muistuttaa
minua perspektiivistä. Ja antaa minulle uusia
aiheita, joiden juuret ovat sisimmässäni.
Ei, en minä ole päässyt sinusta yli.
Miksi olisinkaan?
Minä elän kaikkea sitä, jonka sinä annoit.
Ja olen onnellinen siitä, että sinä
kosketit minua ja muutit minut
kyynel kyyneleeltä.
Uskon, että
se on sinun lahjasi
maailmalle.
Maailman kaunein Peetu ❤️ Ottipa syvältä sydämestä, tämäkin.
VastaaPoista♥
PoistaOlen lukenut näitä tekstejäsi alusta alkaen. Jos muutama päivä on kulunut niin, etten ole muistanut katsoa onko uutta kirjotusta tullut, niin jostain tulee pistos sydämeen. Nämä sinun kirjoituksesi ja Peetun tarina koskettaa niin kamalasti, vaikka ei tunneta mitenkään. Luulen, että voin kuvitella tuon tuskan tunteen, mutta tiedän ettei kukaan muu kuin itse lapsensa menettänyt voi sitä tietää. Toivon sydämeni pohjasta voimia sinulle <3 Peetu on turvassa <3
VastaaPoistaYt. Ruut
Kiitos kun olet lukenut. Nyt kun olen saanut henkistä etäisyyttä viime vuoden alkupuoleen, noihin ensimmäisiin viikkoihin ja kuukausiin, olen palannut lukemaan vanhoja tekstejäni. Nyt ymmärrän, miten vaikeaa niitä on varmasti ollut lukea ja nostan siksi hattua jokaiselle, joka on blogiani lukenut, varsinkaan jos ei ole itse lastaan menettänyt. Sen täytyy olla ahdistavaa, siksi on mahtavaa että teitä lukijoita ja mukanaeläjiä silti riittää!
Poista