keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Mitä haluaisin sanoa

Hei kulta!

Halusin vain kirjoittaa ja sanoa pari asiaa, vaikka tiedän ettei tämä kirje sinua ikinä tavoitakaan. Ihan ensiksi haluan muistuttaa, että rakastin sinua hirveästi. Olit taitavin ja kiltein poika ikinä. Olen hirveän ylpeä sinusta.

Me pärjätään täällä kyllä, vaikka meillä kaikilla onkin valtava ikävä sinua. Ulkona on lunta ja paljon aura-autoja ja traktoreita. Minua harmittaa, ettet ole täällä näkemässä niitä. Sisko on oppinut jo ryömimään ja tutkimaan leluja. Kerromme hänelle sinusta kaiken, siitä miten hauska ja herttainen olit. Hän on tosi paljon sinun näköisesi.

Konsta-poika sai monta vaatettasi ja varmasti käyttää niitä ilolla. Lelusi odottavat tuolla, että sisko kasvaa ja leikkii niillä. Traktori oli vähän rikki, joten roska-auto haki sen. Jotkut lelut pistän syrjään muistoksi sinusta, ja joitain vien välillä sinne hautausmaalle, missä käymme usein.

Olisi ollut vielä paljon kaikkea, mitä olisimme halunneet kanssasi puuhata, sinulle opettaa ja näyttää. Olen tosi pahoillani puolestasi, ettet ehtinyt niitä asioita kokea.

Äitillä on sinua ikävä, rakastan sinua kovasti enkä ikinä unohda sinua. Sano Villelle moi.

T: Äiti


6 kommenttia:

  1. Isällä myös valtava ikävä!!..Olet Peetu rakas mielessä joka hetki..päivin ja öin!! <3

    VastaaPoista
  2. <3 ei näitä voi ilman kyyneliä lukea <3

    VastaaPoista
  3. Todellakin Konsta-poika pitää vaatteita ylpeänä päällään! Ja sinut tullaan muistamaan meidänkin perheessä aina!!! <3

    VastaaPoista