lauantai 13. helmikuuta 2016

Piste kitkeryydelle

Muutama teistä läheisimmistä on varmaan odottanutkin, että koska otan esiin meistä tehdyn lastensuojeluilmoituksen. Ensinnäkin halusin odottaa, että asia on käsitelty viimeiseen pisteeseensä asti. Kun tuo viimeinen piste nyt on lyöty, olen miettinyt onko sittenkään "reilua" käsitellä koko asiaa. Mutta kerron siitä silti ja toivon etten tällä loukkaa niitä henkilöitä, jotka ilmoituksen tekivät.

Kuten olen muutamasti maininnut, saimme uudenvuodenaattona tietää, että ensihoito on kuolinpäivänä tehnyt meistä lastensuojeluilmoituksen Peetun pikkusiskoa koskien. Kävimme tammikuun puolivälissä tapaamassa lastensuojelun väkeä ja ensimmäinen kysymykseni heille olikin, onko kyseessä ollut rutiininomaisesti tehty ilmoitus vai onko tilanteessa ollut jotain epäselvää. Onneksi nuo mukavat lastensuojelun henkilöt pohjustivat asiaa hieman, ennen kuin ojensivat ilmoituksen meille. Se nimittäin oli karu lappunen! Luettuani sen purskahdin itkuun silkasta järkytyksestä. Olin pyöritellyt erinäisiä skenaarioita siitä miksi tuo ilmoitus on tehty, mutta täysin puskista hyppäsi ilmoituksessa rivien välistä esitetty oletus, että minä olin tappanut Peetun.

Ilmoitus oli myös alan ammattilaisten mukaan epäasiallisesti laadittu. Sen lisäksi, että siinä oli virheitä muun muassa kellonaikoja koskien, sanomisiani oli vääristelty. Olin kertonut Peetun olleen nukahtamassa sohvalle, vauvan heränneen ja minun menneen syöttämään häntä. Sitten sanoin vain nukahtaneeni vauvan viereen. Tämä oli ilmaistu muodossa "äiti sanoo halunneensa vain mennä nukkumaan vauvan kanssa", mikä on mielestäni sisällöltään hyvin eri asia. Minun ilmaistiin käyttäytyneen "erikoisesti" hätäkeskuspuhelun aikana; kuten tekin siellä nyt, haluaisin tietää mikä on normaalia käytöstä, kun on kaksi minuuttia aiemmin löytänyt lapsensa yllättäen kuolleena. Lisäksi mainittiin että kieltäydyin menemästä elvyttämään (kyllä, koska tiesin ettei mitään ollut tehtävissä joskaan kieltäytymisestä ei suoranaisesti ollut kyse) ja että "heitin luurit" hätäkeskukseen. Varmaankin, en muista puhelusta muuta kuin kiireen saada henkilö ymmärtämään mitä on tapahtunut ja kiireen lopettaa puhelu, jotta voin soittaa vanhempamme ja ystävän avuksi. Pahin kaikista oli kuitenkin se, että "elvytystilanteessa lapsella huomattu useita neulan pistojälkiä mahassa", mikä nyt oli ylipäätään aivan täysin keksittyä, vaikka verenpurkaumia kaiketi olikin kuoliosta johtuen.

Kun olin tärissyt kolmatta tuntia raivosta ja järkytyksestä sekä muuten vain pihissyt pari päivää, aloin ymmärtää ettei asiasta vaahtoaminen lopulta hyödyttäisi mitään. Halusin vain, että minulle vahvistetaan ensihoidon tietävän nyt mikä tapahtumien todellinen kulku on ollut. Tuon vahvistuksen sain eilen heidän esimieheltään sekä pahoittelut tapahtuneen johdosta. Ymmärrän kyllä, että ensihoidon velvollisuus on tehdä ilmoitus kaikissa yhtään epämääräisissä tilanteissa, mutta tyyli oli loukkaava ja sitä ei minkään tahon (kuten ensihoidon ylilääkärin, lastenpolin lääkärimme ja lastensuojelun ihmisten) mukaan saisi tapahtua.

En ole ensihoidolle (enää) vihainen. He tekivät tilanteessa kaikkensa ja toimivat ohjeidensa ja oman tulkintansa mukaan, olkoonkin että metsään meni. Minulle on kerrottu muutamalta taholta sama, minkä pystyin kaikessa shokissanikin jo kuolinpäivänä havaitsemaan itsekin; ensihoitajat olivat itsekin todella järkyttyneitä. En ikinä unohda kurkistaneeni Peetun huoneen ikkunasta pihalle ja nähneeni ensihoitajan istuvan ambulanssin takaovella itkemässä pää käsiin painettuna. En voi olla heille vihainen, mutta toivon että he seuraavan kerran harkitsevat sanojaan tarkemmin tai sitä, tekevätkö itse ilmoitusta vai jättävätkö päätösvastuun esimerkiksi poliisille tai sairaalalle.

Asia on siis loppuunkäsitelty kaikin puolin. Syyllisiä ei ole, vain harkitsemattomuutta ja järkytystä. Lopputulema kuitenkin on se, että Peetu on poissa. Vaikka miten pauhaisin, valittaisin ja reklamoisin, Peetu ei palaa. Ja viha on aivan liian ruma ja kitkerä tunne yhdistää niin kauniiseen lapseen kuin Peetu. Eikä Peetukaan olisi halunnut kiukutella "ampolisiauton" henkilöille.


15 kommenttia:

  1. Tämä ei vain lakkaa pöyristyttämästä. Olet rohkea kun jaoit tämänkin koettelemuksenne tänne. Ehkä tämä on nyt se final closure, siis tälle asialle. Love you.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mä näkisin, että tämä oli tältä osin tässä. Lav juu tuu.

      Poista
  2. Mä pihisen raivosta just nyt. Koitan kuitenkin olla niin kuin sä; viisas, rohkea ja uskomaton äiti. Puhut kauniisti ja avoimesti kuten yleensäkin. En lakkaa ihailemasta sua; jaat nämä kaikki asiat meidän kaikkien koteihin. Kuljen surussasi mukana ja kiitän että saan olla siinä mukana. Lämmin rutistus, pian nähdään! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tosi kauniisti sanottu. Nähdään pian!

      Poista
  3. Mä edelleen kiehun raivosta, en varmaan ikinä unohda sitä hetkeä kun sen lapun mulle puhelimessa luit. Luoja sitä raivon määrää. Te taisitte kyllä kuulla mun reaktion ilman puhelintakin täältä naapurista :D Mut nyt voin rauhoittua ja koittaa päästä raivostani yli, te saitte kuitenkin ansaitsemanne anteeksipyynnön. Olette rakkaita molemmat, koitetaan nähdä vaikka ens viikolla <3
    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en unohda sitä hetkeä! :D Rakkaita tekin, koitetaan nähdä pian!

      Poista
  4. Mitään kantaa en tietenkään voi ottaa ilmoitukseen tai sen sisältöön/asiallisuuteen kun en sisältöä ole lukenut mutta sen verran haluaisin sanoa, että meillä on velvollisuus tehdä lasu mikäli tehtävällä herää huoli lapsesta, oli huoli sitten iso/pieni. Ilmoitusta ei saa jättää poliisille eikä sairaalalle. Joskus sen tekevät kaikki tahot. Huomasin vain kun pohdit että miksi ensihoito ei jättänyt asiaa muiden hoitoon.

    Ikävää että sinulle jäi ilmoituksesta syyllistävä kuva. Voisin kuvitella että ennemmin on herännyt huoli jaksamisestanne ja koska ensihoidolla on myös velvollisuus tähänkin asiaan kiinnittää huomiota, on ilmoitus tehty eivätkä he ole voineet jaksamisestanne huolehtimista jättää ainoastaanmuiden tahojen asiaksi.

    Rohkeaa ja hyvä että kirjoitat asiasta ja pohdit. Varmasti tuntuu kamalalta ja väärältä. Kuten tämä koko kamala tapahtuma :( <3 uskon että kuitenkin on ajateltu teidän koko perheen parasta. Usein näitä ilmoituksia tehdään hyvin pienistäkin asioista ja kannattaa ajatella huolenpitona vaikka tiedän että se on hankalaa.

    Halusin vain tuoda tämän näkökulman sulle vaikka uskon että asiaa olet pyöritellyt mielessä todella paljon!

    Olette edelleen ajatuksissa päivittäin
    Koko perhe ja tietysti Peetu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kirjoitit ja selvensit. Tuo ajatus poliisille/sairaalalle jättämisestä tuli itse asiassa TYKS:in edustajalta, joka ei varmaan oikein tiennyt ihan kaikkea käytännöstä. Lasua vastaan mulla ei ollutkaan mitään, silloin alkuunsa kun ajattelin että kyseessä oli tosiaan tuolta kantilta laadittu ilmoitus. Mutta tässä oli huonosti laadittu ilmoitus, vaikka tarkoitus olisikin ollut hyvä. Osasyynä mahtoi olla se, että ilmoitus tehtiin puhelimitse, jolloin kieli on ollut rajumpaa järkytyksen vuoksi. Lasu siis ajatuksena ok, tämä sisällöltään ja epäasialliselta sävyltään ei. Kiva kun ajattelette meitä. ♡

      Poista
    2. Okei, tosiaan joskus Tyksin tiedot Ensihoidon käytännön asioista on hakusessa ja toisinpäin :) Tosiaan tuota asiaa ensihoito ei saa jättää muille tahoille ja ilmoitus tulisi tarpeen mukaan tulla kaikilta osallisilta. Toivottavasti kommentista oli tosiaan vähän selvennystä asioihin,sitä toivoin kirjoittaessani.

      Toivottavasti heikko sisältö oli tosiaan järkytyksen ja puhelinkeskustelun ym asioiden summa ja hyvä jos asiaa on selvitetty kanssasi :)

      Aikamoista myllerrystä kaikki joka tapauksessa! Tsemppiä <3

      Poista
  5. Se, että ensihoidon esimies esittelee pahoittelun, ei mielestäni riitä. Olisi ollut vähintäänkin reilua, että kyseinen lasun tehneen ensihoitaja itse olisi pahoitellut tapahtumaa ja myöntänyt virheensä. Mutta parempi tämäkin kuin ei mitään.

    Ja se, että nyt voi antaa jo sen asian olla, on yksi lisämurhe pois hartioiltasi. Niille en soisi yhtään lisätaakkaa enää <3
    -K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ensihoidon ylilääkäri siis välitti tämän miehistön pahoittelut meille. En tiedä olisinko edes halunnut kyseisten henkilöiden kanssa jutellakaan suoraan, ehkä ja ehkä en. Mutta olkoon tämä nyt tässä. ♡

      Poista
  6. Harmittaa teidän puolesta. Niin kuin sanoit, itse asia eli ilmoitus on varmasti vielä ihan hyväksyttävissä, mieluummin liikaa varovaisuutta kuin liian vähän, mutta epäasiallinen tyyli ja pitkälle viedyt johtopäätökset siitä mitä on tapahtunut tuntuu epäoikeudenmukaisilta.

    Toisaalta ensihoitajien työ on varmasti tosi haastavaa, ja kuten todistit, kriisitilanteiden ammattilaistenkin on varmasti ollut vaikea tuona päivänä säilyttää riittävä etäisyys, ja antaa tunteiden olla vaikuttamatta. Hekin ovat vain ihmisiä. Mutta hyvä että tilanne on käyty heidänkin kanssaan esimiehen kanssa läpi.

    Sitäkin hienompaa on, että sä olet pystynyt päästämään tästä asiasta irti. Oot kyllä ihan ihmeellinen nainen, tuota viisautta ja mielenhallintaa voi vain ihailla.

    N

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, kaikkien kannalta valitettava tapahtuma ja tämä jälkipuintikin. Siksi mietin onko reilua "retostella" mokalla, joka on tunnekuohussa tehty. Mutta toisaalta asia kolautti, joten halusin siitäkin rehellisesti kertoa. Kiitos kauniista sanoista taas, pian nähdään!

      Poista
  7. Hei Teija!

    En ole aiemmin tänne kommentteja jättänyt, vaikka olenkin kirjoitteluasi aktiivisesti seurannut. Haluan vain todeta, että olet rohkea ja vahva nainen!

    Kiitos, että jaat kokemaasi. Uskon, että nämä kirjoitukset ovat suureksi avuksi itsesi lisäksi monille sekä heille, jotka myötäelävät suuressa surussanne kuin myös heille, jotka ovat jo tai tulevaisuudessa joutuneet kohtaamaan elämän epäreiluuden menettämällä lapsensa. Sitä tuskan määrää on vaikea yrittää edes kuvitella.

    Voimia koko perheellenne!!

    Heidi

    VastaaPoista