Helatorstai oli paljon pahempi. Ylimääräinen vapaa, sellainen ensimmäinen kesäinen päivä, huikea ilma, saatoin aistia miten perheet tekivät kaikkea ekstrakivaa yhdessä. Mekin oltaisi tehty, varmaan menty Muumipuistoon ja sitten Förillä syömään kesän ensimmäiset jätskit. Peetu oli jäätelöstä aina innoissaan, mutta usein ne jäivät syömättä, kun hotkimista seurasi jäätelöpäänsärky.
Tämä päivä on äitienpäivä, päivä jolloin muistetaan äitejä. Ei pienten poikien päivä. Vaikka myönnän tietenkin sen, että kaipasin tänään itsetehtyä korttia tai lahjaa ja sitä polleutta, millä Peetu olisi sen minulle esitellyt. Eipä hän sen enempää olisi tästä vielä ymmärtänyt. Mummi ja mummokin varmasti olisivat saaneet jotain Peetun askartelemaa. Nyt joutuvat tyytymään minun tekemiini kakkuihin ja tähän julkiseen kiitokseen siitä, että ovat olemassa. Maailman paras äiti minulla, tietty. Lisäksi mulle on osunut paras anoppi, ja lapsille parhaat mummo ja mummi. Hienoja naisia, olette rakkaita.
Mutta minä olen yhä äiti myös. En vain Seelalle, vaan Peetullekin. Maailman paras äiti juuri noille lapsille, parhaille ja ihanimmille ikinä. Ei se ole muuttunut. Kuolleen lapsen äitinä oleminen tuo soppaan oman kitkeryytensä ja vaikka mitä muita mausteita, joita vasta opettelen tunnistamaan. Tottakai olen tänään kaivannut sitä, että saisin iloita äitiydestä täysin rinnoin, että molemmat lapset olisivat sylissä. Mutta joka päivä kaipaan jotain, monia asioita. Kuten sitä, kun Peetun meni herättämään päiväunilta. Ihan hikinen ja pöpperöinen pieni pörröpää, oikein tunnen sen tuoksun ja sen nihkeän niskan!
Eivät nämä merkkipäivät ole sen pahempia kuin muutkaan, ainakaan nyt. Sen tämä suru on opettanut, että kulkee aivan omaa polkuaan. Jahka vain uskoisin sen ja antaisin sen tehdä niin, enkä murehtisi meneekö se nyt oikeaa reittiä ja mihin seuraavaksi vie. Helatorstai on pahempi kuin äitienpäivä, vaikeampaa luopua päiväunista kuin saamatta jääneistä lahjoista.
Vaikka se nyt ei tähän mitenkään liity ja hyppää varmaan silmille tämän blogin surumielisestä ilmaisusta, niin jaan teille ajatuksen, joka laittoi tänään hymyilyttämään:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti