Ystävät

Te kaikki siellä, jotka avaatte tämän blogin päivittäin, tutut ja tuntemattomat. Tiedän meidän olevan ajatuksissanne useasti päivässä. Vaikkei se varsinaisesti vie tätä surua ja ikävää pois, se lämmittää mieltä ja helpottaa oloa. Niin uskomattoman hienoilla tavoilla olette meitä muistaneet, vaikka uskonkin kun sanotte, että tunnette olonne riittämättömiksi ja voimattomiksi tämän edessä. Niin minäkin tunnen. Mutta te olette se, mikä pitää nenämme juuri vedenpinnan yläpuolella. Kiitos teille kaikille siitä.

Olemme saaneet valtavan määrän kukkia! Vaikka ne kaikki ovat kauniita, tuoksuvat huumaavalta ja ihan murto-osan piristävät mieltä loistollaan, ymmärrän hyvin niitä, jotka eivät vastaavan jälkeen halua saada valkoisia kukkia enää ikinä. Joka ikisestä kimpusta olen silti kiitollinen ja kortteja luen usein uudelleen.

Monet kyselevät, miten voisivat meitä auttaa. Eivät mitenkään, aikaa lukuun ottamatta meitä ei tässä mikään voi auttaa. Muu kuin se, että tiedämme teidän olevan siellä. Hienoimpia konkreettisia asioita on ollut saada kassillinen ruokaa ja vaippoja, vaikka vielä olemmekin kauppaan kyenneet. Ennen suunnittelin ateriat viikko kerrallaan, nyt kykenen korkeintaan kahteen päivään. Oli helpotus, kun joku oli miettinyt puolestani ja toimitti valmiit tarvikkeet kotiin asti. Ensimmäisinä päivinä meille kertyi hirvittävä määrä korviketta (jota pikkusisko on alusta asti syönyt imetyksen ohessa). Aina kaupassa ollessani ostin sitä tolkuttoman määrän. Kaipa se oli äidinvaistoni, jonka kunniaa Peetun kuolema kolhi (koska minun Olisi Pitänyt Tajuta) ja joka yritti kompensoida asiantilaa pitämällä liioiteltua huolta siitä toisesta poikasesta.

Eräs ystävä tuli tueksi ja turvaksi, kun viime viikolla kävin läpi Peetun lelut ja vaatekaapin. Osa pääsi hyvään kotiin suloisen yksivuotiaan pikkumiehen luo, osa odottaa laatikoissa matkaansa tilapäiseen varastoon mummolaan. Joskus kun aika on kypsä, käyn ne läpi ja mietin mitä niistä haluan säilyttää ja mitä viedä kirppikselle. Sekin muuten osoittaa, miten hiuksenhienoa tämä surutyö on; niiden laatikoiden on oltava Peetun sängyssä. Koitin siirtää ne pois, jotta kulkisivat sinne varastoon. En voinut, ilmoitin äidilleni että tulevat sitten aikanaan, ehkä kun muutamme täältä (toivottavasti kevään aikana, tämä päätös oli kypsynyt jo ennen Peetun kuolemaa). Jos sänky on tyhjä, se näyttää odottavan nukkujaansa. Kun se on täynnä tavaraa, pystyn helpommin kohtaamaan sen kulkiessani huoneen ohi. Pieniä pieniä juttuja, jotka aavistuksen verran tekevät olosta siedettävämmän.

Tuntemattomatkin ovat meitä auttaneet ja somen voima on näyttänyt minulle mahtinsa. Saimme rahalahjoituksen ihmisiltä, joita emme ole ikinä tavanneetkaan. Lisäksi perunkirjoitus on työn alla ilman veloitusta, ja meille on luvattu lyijykynäpiirros mieluisasta kuvasta. Toistan itseäni hokemalla kiitos, kun en osaa muutakaan sanoa. Tarkoitan sitä. 

Koen myös sen erittäin kunnioittavana, että kaveriporukan perinteiset joulukuun bileet lykättiin hamaan tulevaan. Kuten asianosaisille sanoinkin, minun puolestani saavat juhlia kun heistä siltä tuntuu, kunhan muistavat ottaa yhdet Peetulle. Kyyneleet silmiin toi myös tänne blogiin tullut viesti siitä, että Peetusta tullaan kertomaan jatkossakin niille, jotka häntä eivät muuten muista. En halua, että Peetu ikinä teidän ystävienkään puheesta häviää enkä usko että niin pääseekään käymään.

Vaikka te tunnette olonne avuttomiksi ja sananne riittämättömiksi, minulle riittää se, että olette siellä. Ihan totta! Voin heittämällä nimetä reilut parikymmentä paikkaa, joihin voin soittaa yötä päivää ja tiedän, että sieltä vastataan. Ja autetaan, jos joskus keksin miten. Te tuntemattomat lämmitätte olemassaolollanne mieltäni muuten vaan. Tiedän, että tekin ajattelette meitä. Ja te, jotka valitettavasti olette joutuneet kohtaamaan saman painajaisen; toivottavasti saatte tämän lukemisesta jotain lohtua ja vertaistukea. Olen pahoillani puolestanne, meidän kaikkien lapsensa menettäneiden puolesta.

Kiitos teille kaikille, että olette siellä ruudun toisella puolella. Te pidätte Peetun olemassa muuallakin kuin meidän sydämissämme.